Pienkylien elinvoimaisuus ja kuntastrategia

Pienkylien elinvoimaisuus ja kuntastrategia

Nurmijärvellä on koko syksy työstetty uutta kuntastrategiaa, se hyväksytään joulukuussa valtuuston kokouksessa. Tällä kertaa olennaista on myös noudattaa sitä, näin on palaute kuulunut edellisestä strategiasta. Ilman päivittäistä sitoutumista ja realistisia tavoitteita strategioilla ei ole paljoa arvoa. Kuntastrategia on olennainen jatkon kannalta määrittäessään, mitä oikein haluamme olla jatkossa. Väestölaskelmia tehdään edelleen epärealistisilla kasvuoletuksilla tai ainakin niiden täyttäminen tulee olemaan haasteellista. Yhtenä osana tätä kokonaisuutta on maankäytön kehityskuva, joka on päivitetty viimeksi 2010 tienoilla. Siinä painotettiin kasvua huomattavasti päätaajamiin ja erityisesti Klaukkalaan ja kaavoitus onkin ollut sen mukaista eli kerrostaloja tulee kuin sieniä sateella. Omakotitontteja Klaukkalasta menisi kunnalla myös, kun olisi tarjontaakin.

Kylien osalta on saatu valmiiksi kaavoitukset Perttulassa ja Lepsämässä, seuraavat kyläkaavat ovat Palojoen ja Metsäkylän. Näiden toteutuminen myöhästyy kuitenkin yleiskaavoituksen resurssipulan takia. Tällä hetkellä Nurmijärven kylillä asuu n. 9100 asukasta eli lähes 22 % kaikista kuntalaisista, hajallaan toki eri suunnissa. Monessa yhteydessä korostetaan, että pienkyläläiset ovat suhteessa hyviä veronmaksajia, eivätkä ruikuta pikkuasioista(koirankakat, katuvalojen kesäsulku, hiekoitus/sen puuttuminen) niin kuin me taajamaihmiset. Yhtenä selvänä panostuksena kylille päin on monelle vuodelle suunniteltu valaistusohjelma kyliä halkovien teiden varsiin, sillä on suora vaikutus pienkylien liikkumisolosuhteisiin. Kevyen liikenteen väyliäkin kaivataan mutta niiden toteutuminen yhtään syrjemmäs on aika pitkä projekti. Yksi osa kylien kehittymistä on myös päivityksessä juuri olevat kyläsuunnitelmat. Alun perin niitä laadittiin 2013 ja niiden avulla onkin myös saatu aikaan hyviä pieniä parannuksia kylien toimintaan. Keväällä näemme, millaisia asioita kylät toivovat nyt kehitykseltään ja millä resursseilla niitä yritetään tavoitella.

Haja-asutusalueiden tonttikaupoissa ja rakentumisessa sekä kyläkoulujen elinvoimaisuudessa on toki monta muuttujaa, mutta nyt pienkyliemme tilanne alkaa näyttää vähän nihkeältä tulevaisuutta kohden nimenomaan elinvoiman kannalta. Koko kunnan tasollakin syntyvyys jää toivotusta mikä ei voi olla näkymättä jatkossa myös palveluverkossa sivistyspuolella. Viimeksi palveluverkkoa pohdittaessa 2016 keväällä oli esillä määritykset elinkelpoisesta kyläkoulusta kooltaan ja mikä on tavoite siinä, esillä oli mm. Palojoen, Valkjärven ja Metsäkylän kyläkoulut. Metsäkylä tulee eittämättä hyötymään alueena Klaukkalan ohikulkutiestä ja Valkjärvi samoin liikennetilanteen helpottumisesta Klaukkalantien osalta tulevina vuosina. Kun yhtälöön lisätään kuitenkin se, että niin Lepsämän kuin Perttulan sekä Palojoen osayleiskaavoitukset on perustettu hyvin vanhoja rakentamisia huomioivaan eli myös tulevia rajoittavaan-malliin, ne rakentamismahdollisuudet eivät välttämättä tule takaamaan kyläkoulujen elinvoimaisuutta 2020-luvulla pitkään. On myös mielenkiintoista, että esim. jo nyt voimassaolevassa investointiohjelmassa on esim. Palojoen koulu sekä omana remppakohteenaan että myös niin, että sen oppilaat siirretään muualle ja mitä se vaatii investointia toisaalla.

Nurmijärvellä arvostetaan vahvasti kylien asemaa mutta on todella mielenkiintoista nähdä, halutaanko päivitettävässä maankäytön kehityskuvassa poiketa aiemmasta linjauksesta eli toteuttaa pääosa rakentamisesta edelleen päätaajamiin myös MAL-sopimuksen ohjaamana vai kääntyä yleisiä trendejä vastaan ja hakea laajempaa hajarakentamista, mikä oli voimissaan vielä 2000-luvun alkuvuosina. Sitä ei toisaalta tarvitse hakemalla hakea vaan monelle kyläalueelle riittäisi jo sallivampi linja-markkinavoimat hoitavat kyllä ohjauksen asiassa.

Kunnanhallituksen edustajuuspaikka oli kyläasiain neuvottelukunta, se kiinnosti minua ja sainkin sitten sen paikan. Halusin oppia juuri lisää kylistämme ja koin olevani sopiva juuri sellaiseen tiedon välikappale-luottamustehtävään. Neuvottelukunta kokoontui juuri Palojoen työväentalolla, en ollut siellä juuri käynytkään. Tuntuu, että aika monella kylällä kyläyhdistysten haasteet ja arjen toiminnot olivat samanlaisia. Laitetaan kukkaistutuksia, katsotaan yhdessä jonkun teeman(kuten alueella kuvattuja) leffoja, pidetään yleisötapahtumia enemmän tai vähemmän, näytään nettisivun/tiedotteen/some-näkyvyyden kautta, laaditaan tarvittaessa kuntaan päin kannanottoja kylää huolettavista asioista, kuten liikenneturvallisuudesta. Monia yhdistyksillä on kuitenkin sama ongelma, tekijät ukkoutuvat, ovat kiireisiä eikä uusia tule tilalle. Moni varmasti osallistuu mielellään kylän tapahtumiin, kunhan joku muu hoitaa asiat taustalla. Asiassa haastaa työelämä, kylien ikärakenteen vanheneminen sekä lasten harrastukset, aina löytyy tekosyitä. Nyt jopa 2000 asukkaan Röykässä asukasyhdistyksen toiminta on vaakalaudalla, kun homman pyörittäminen on jäänyt liian harvoille harteille. Tuntuu melkein, että kunnan ja muiden toimijoiden puolesta olisi enemmän rahoitusmahdollisuuksia ym. kuin kylillä on resurssia hyödyntää.

Yksi tärkeä osa hyväksyntään menevässä kuntastrategiassa on siis kylien asema ja vastuun ottaminen itse, niin kunnan tasolla, kylillä kuin yksilöinä. Niin päätaajamien kuin pienkylien kehittäminen pitää hoitaa loppuun asti eikä muodollisesti sinne päin, muuten lopputulos ei mitenkään voi olla hyvä. Kunnan pitää katsoa peiliin ja uudistua, jos 2000-luvun alun ideat eivät enää kanna toivotulla tavalla ja maailma muuttuu nopeammin kuin täällä halutaan. Pienkylillä pitää laittaa hanakasti tontteja tarjolle, pitää niiden hinta kohtuullisena ja antaa itse syntyvyystilastoille uutta suuntaa. Kunnan tehtävä ei ole kuitenkaan pitää idyllistä kiinni vaan järjestää palveluita järkevästi. Itse en ole tässä asiassa idealisti, en himona lakkauttamassa mitään vaan enemmän realisti. Pienkylien elinvoimaisuus niin kyläkoulun säilymisen kuin muun aktiviteetin suhteen on eniten itsestä kiinni, eikä sitä joku muu hoida. Toki kunta voi laittaa siihen kapuloita rattaisiin hajarakentamista rajoittamalla mutta juuri sen selkeyttämiseen pyritään kyläkaavoituksilla. Niiden perustat pitää olla vaan sitten semmoiset, jotka toteuttavat sitä mitä halutaan. Eli ei voida vain muodollisesti arvostaa kylien asemaa mutta käytännössä asenne onkin sitten rajoittavampi.

Kunnan laajempaa elinvoimaisuutta ei ratkaista kylillä vaan päätaajamien vetovoimaisuus on siinä ratkaisevaa, erityisesti Klaukkalan osalta suhteessa vertaisiinsa ja mitä lisäarvoa koko kunta tarjoaa Kehä 3 sisällä asumiselle. Monella tavalla palveluiden laajeneminen ei voi olla realistista joka paikassa, suunta on enemmän keskittymisessä isompiin yksiköihin ja siinä, että edes nykyiset palvelut säilyvät. Pienkylille koulu on hyvin tärkeää mutta tulevina vuosina siis näemme, mikä tulee olemaan kunnan kyky ja halu pitää päätöksenteossa kiinni aiemmin sovitusta. Monesti on ollut niin, että virkamiehet esittävät jotain muuta eli rakenteellista sopeutusta katsoen pidemmälle ja poliittinen päätöksenteko sitten elää enemmän tässä hetkessä ollen kykenemätön sopeuttamaan kunnan toimintoja tulevaan katsoen. On toki oma kysymyksensä onko hyvää bisnestä olla hyödyntämättä olemassa olevaa infraa vai onko parempi kuljettaa lapsia isompiin kouluihin päätaajamiin, niihin kun tulee kanssa paljon tilaa tulevina vuosina.